Tekstit
Ajeltin viimevuotiseen tapaan Suomussalmelle karhuja etsimään.
Aloitimme hieman myöhässä kuuden korvissa haravoimaan oletettuja karhun kulku reittejä. Pari ensimmäistä paikkaa ei antanut merkkiä tuoreista hajuista, joten siirryttiin pohjoisemmaksi.
Erästä hakkuun laitaa koluttaessa läytyi kohtalaisen tuore revitty kanto ja käännetty laho pölkky. Nyt näytti siltä että ollaan vähän paremmilla paikoilla. Tiro haravoi lähiseutua itsekseen käyden välillä ilmoittautumassa.
Tielle palatessa huomasin 12cm leveät karhun jäljet keskellä tietä. Jäljet oli tuleet satiden aikana tai heti niiden jälkeen kun pinta on ollut vielä pehmeä. Jäljitimme jälkiä tietä pitkin reilun kilometrin jonka jälkeen ne katosivat metsään. Päätettiin lähteä jälkien osoittamaan suuntaan olettaen siellä on karhuja ja kun ei parempaakaan paikkaa ollut sillin tiedossa.
Juuri kun olimme lähdössä autolla siirtymään paikkaan missä jäljet meni metsää alkoi melkoinen ralli tiellä ja ukkoja puskee passiin tien varteen. Alueella jonne olimme menossa oli tilanne päällä, joten suunnitelma kariutui.
Päätettiin pitää tauko ja paistaa makkarat. Ajettiin etemmäs muutaman kilometrin päähään pois häiritsemästä passimiehiä. Tultiin metsätien päähän kääntöpaikalle ja aloimme katselemaan sopivia juurakoita tulenteko tarpeiksi. Laskettiin Tiro samalla vapaaksi.
En kiinittänyt koiraan mitäänhuomiota ja ihan säikähdin kun pian alkoi kuulumaan kova haukku jonkin matkan päästä metsästä. Tiro oli saanut ilmavainun ja painui tietty katsomaan mikä siellä haisee. Kuuntelin haukkua hetken ja sanoin kaverille että nyt ei ole hirvi, haukku on niin erilainen. Sillon kaveri lähti juoksuun ja koppasi kiväärin mukaan autosta jatkaen matkaa tietä pitkin lähimmälle mäelle josta hyvä näkyväisyys noin 500m tietäpitkin. Melkein heti karhu tulikin tien penkkaan vauhdilla jossa se pyörähti tulosuuntaan koiraa vasten. Siinä tilanteessa olisi ollut hyvä ampumatilaisuus, mutta samalla kun karhu pyörähti ympäri pölähti Tiro ampujan ja karhun väliin. Tiro oli tullut ihan perskarvoissa kiinni tielle asti. Karku kiepsahti samantien uudenstaan ympäri ja jatkoi matkaa tielle ja tietä myöten muutaman sata metriä Tiro metrin kannoillaan. Karhu painui mutkan jäkeen metsään suoraan märälle suolle. Kun lähdimme autolla kiertämään ja katkaisemaan meno, tuli Tiro jo pois. Tätä piti ihmetellä että mitä oli tapahtunut kun oli niin hyvin alkanut ja noin jätti äkkiä kesken.
Kaveri jatkoi autolla eteen päin jaminä jalkaannuin viemään Tiroa uudestaan jäljille. Tiro meni jälkeä 600m minun edellä ja palasi takaisin. Noin jatkettiin reilu kilometri ja Tiro seuurasi koko ajan vain lyhemmin ja kävi jatkuvasti yhteydenotolla. Päätin luovuuttaa ja soitin kaverille että tuo kokeneempia koiria jos se vielä saataisiin ylös.
Kun olin menossa näyttämään paikkaa mihin jätimme jäljet tuli mies autolla ja kyselemään että mikä meininki. Kun kerroin että jäljille ollaan menossa hän tuumi että heidän koira on ollut sen jäljillä mutta tuli pois muutama 100m edempää. Tutkia vertailtiin että kenen koira oli ensin jäljillä niin tultiin siihen lopputulokseen että Tiro löysi karhun, mutta tämä toinen koira oli tullut ajossa väliin jolloin Tiro palasi takaksin.. Syys selvisi miksi koira palasi mutta harmitti kyllä kun homma jäi kesken.
Emme enää löytänee karhua ylös toisillakaan koirilla. Todettiin että Karhu oli tehnyt todella jyrkän käännöksen takaksin päin ja eksyttänyt sen vieraan koiran. Kaverin koita kävi vielä seuraamassa jolkeä jonkin matkaa mutta jätti jäljen.
Yritimme tauon jälkeen vielä hakea motittamalla karhua mutta huonoin tuloksin.
Päivä oli hieno siinä mielessä että nyt teidän ettei Tiro pelkää karhua ja työskentelee todella lähellä ja painostavasti. Toivottavasti vielä löydetään tälle syksyä mörkö metsästä!
Illalla leirissä luonnon helmassa.
